Sijainti: Kurssit -> Musiikkifysiikka
Päivitetty viimeksi 11.07.2010 kello 11:45

Äänioppi 1

Värähtelynopeus eli taajuus

Värähtelynopeus on fysikaaliselta nimeltään taajuus, esim. 300 värähdystä sekunnissa (300 hertsiä eli 300 Hz). Mitä korkeampi taajuus, sitä nopeampaa värähtely on ja samalla sen aallonpituus lyhenee:

taajuus

Kaksi eri taajuutta ja niiden allonpituudet

Vasta kun noita värähdyksiä on vähintään 16 tai 20 sekunnissa pystymme sen erottamaan korvillamme – tosin kehollamme saatamme tuntea matalampiakin taajuuksia. Ja toisessa ääripäässä ovat korkeat taajuudet, joiden kuuleminen loppuu 16.000-20.000 hertsin kohdalla. Koirat ja lepakot hoitavat tuota korkeampien äänien kuulemisen, me ihmiset jäämme niistä tyystin paitsi.

Näiden korkeiden taajuuksien kuuleminen riippuu iästä: nuoret alle 30-vuotiaat kuulevat helposti 18-20.000 Hz:n saakka (20 kilohertsiä, 20 kHz), ja iän myötä tämä yläraja tippuu jopa oktaavin verran aina 10 kHz:n saakka. Ei siis riitä että iän myötä näkö huononee, samalla menee kuulostakin ylin oktaavi heinäsirkan sirityksineen päivineen.

Taajuusalueet verbaalisesti

Ihmisen kuuloalue, 20-20kHz voidaan jakaa eri taajuuskaistoihin sen mukaan miten ne aistitaan:

alabassoalue 20-150 Hz äänen tukevuus, voima, "bottne" 0-3 s Kuuntele ääninäyte, jossa kuulet
yläbassoalue 150-300 Hz tunkkaisuus, kumina 4-7 s yhden oheisista kaistoista kerrallaan.
alakeskiäänialue 300-700 Hz kumina, huonekaiku/tila 8-12 s
Lataa uusi Adobe Flash Player jos et kuule äänitiedostoja:
keskiäänialue 700-3.000 Hz honotus, puheen informaatioalue 13-17 s
yläkeskiäänialue 3-6 kHz selkeys ja erottelevuus 18-22 s
aladiskanttialue 6-10 kHz kirkkaus 23-28 s
ylädiskanttialue 10-18 kHz kuulaus, avaruus 28-31 s